Kuva: Johannes Ahlvik.
Johannes Ahlvik
Pietarsaaren mieskuoron Laulu-Jaakkojen taiteellinen johtaja
Ensimmäinen muistikuvani mieskuoro Laulu-Jaakoista sijoittuu lapsuuteeni ja tarkemmin ilmaistuna konserttiin, jonka silloiset musiikkiluokkalaiset pitivät yhdessä Laulu-Jaakkojen kanssa. Olen siis syntyjäni pietarsaarelainen ja täällä käynyt peruskouluni. Ala-asteella pääsin musiikkiluokalle ja näin ollen sain olla mukana monissa hienoissa konserteissa ja edellä mainittu konsertti on yksi mieleenpainuvimmista. Tuosta kyseisestä konsertista muistan kaikkein kirkkaimmin sen, kun Jaakot lauloivat Poijat kappaleen. Kun siis ryhdyin johtamaan Laulu-Jaakkoja syksyllä 2013, koin että ympyrä jollain tavalla sulkeutui.
Kuten aikaisemmin jo kerroin sain lapsuudessani vahvan musiikillisen pohjan käydessäni koulua musiikkipainotteisesti musiikkiluokalla. Kuorossa laulaminen oli minulle näin ollen täysin luonnollinen asia jo lapsena. Alakoulussa aloitin myös fagotin soittamisen ja jatkoinkin sitä lukioikäiseksi asti, mutta valitettavasti tämä jalo puupuhallin on tämän jälkeen enemmän viihtynyt omassa kotelossaan. Ylä-asteella ollessani tuli mukaan vahvasti myös kitara ja se onkin jäänyt ehkä tärkeimmäksi soittimeksi pianon ohella minulle.
Kun peruskoulu päättyi aukesi minulle mahdollisuus siirtyä opiskelemaan Kaustisen musiikkilukioon, ja vaikka välimatkaa Pietarsaareen oli valtavat 60 kilometriä, koen näin jälkeenpäin että aikani Kaustisella oli erittäin merkityksellistä. Siellä aloitin lauluopintoni Aira Känsälän johdolla ja hän avasi minulle oven laulun ihmeellisen maailmaan. Innostuin opiskelusta niin paljon, että jo silloin päätin, että haluan opiskella laulua ihan ammattimaisesti, kun lukio päättyy. Lukiossa meillä oli myös sekakuoro, jonka kohokohtana oli jokakeväinen Johannes passion laulaminen koulun orkesterin säestyksellä. Silloin kuoroa johti legendaarinen Jarmo Kotaja ja häneltä opinkin paljon kuorolaulusta.
Kun olin suorittanut lukion siirryin ensin opiskelemaan Pietarsaaressa sijaitsevaan Yrkesakademiaan laulua ns.petu puolelle. Siellä minun opettajani toimi Bill Ravall, joka entisestään syvensi minulle laulamisen maailmaa. Olin valinnut jo lukioaikanani suunnakseni klassisen laulun (ääniala baritoni), mutta kaiken aikaa olen kuitenkin laulanut runsaasti myös kevyttä musiikkia. Laulamisen lisäksi syvennyin yrkesakademiassa pianon soittoon ja se onkin ollut minulle erittäin tärkeä työkalu juurikin kuoron kanssa toimiessa.
Todelliset ammattiopintoni alkoivat kuitenkin vasta, kun siirryin opiskelemaan musiikkipedagogiksi Pietarsaaren Novian oppilaitokseen. Sielläkin minulla oli pääaineena klassinen laulu, josta suoritin päättötutkintona Bill Ravalin johdolla B-kurssin. Paljon muutakin tietenkin sisältyi niihin viiteen vuoteen, jolloin olin kirjoilla Novian ammattikorkeakoulussa. Laajat pedagogiset opinnot antoivat hyviä valmiuksia erilaisten ryhmien/yksilöiden opetukseen. Koulutukseen sisältyi myös opintoja mm. musiikin teoriasta ja historiasta. Pääpaino opiskelussa oli kuitenkin oman instrumentin opiskelussa ja minun tapauksessani se tarkoitti laulua. Ihmisääni on mielestäni ehkä haastavin ja mielenkiintoisin soitin ja sen tutkimiseen ja harjoitteluun olenkin käyttänyt lukuisia työtunteja.
Opintoihini Yrkesakademiassa ja ammattikorkeakoulu Noviassa kuului oleellisena osana erilaisissa kuoroissa ja lauluryhmissä laulaminen. Meillä oli joka vuosi hyvinkin erilaisia kuoroprojekteja ja näin ollen olen saanut erittäin laajan kuvan siitä mitä kuorossa laulaminen on. En ole koskaan kuulunut mihinkään “vakituiseen” kuoroon vaan kaikki kuoroni ovat olleet projektiluontoisia. Opiskelujeni aikana olen ollut mukana myös Kokkolan oopperakuorossa (Taikahuilu ja Carmen), joten myös näyttämöllinen kuorolaulu on tullut tutuksi. Minulla on aina ollut etuoikeus laulaa erittäin hyvien laulajien kanssa ja tämä on ollut tärkeää oman kehitykseni kannalta. Kuorolaulun voima piilee minusta siinä, kun oma yksittäinen stemma sointuu osaksi suurempaa kokonaisuutta.
Kuoronjohdon opintoni sijoittuvat ammattikorkeakoulu aikaani, jolloin opiskelin sitä Patrik Wingrenin ja Maria Timoshenkon johdolla. Heidän kanssaan perehdyttiin johtamisen perusteisiin ja saimme johtaa myös ihan oikeaa kuoroa. Opintojen aikana ymmärsin, että mikäli mielii olla hyvä johtaja, on tehtävä ahkerasti työtä. Mikäli laulan kuorossa itse, riittää kun osaan oman stemmani hyvin. Johtaessani minun täytyy osata jokainen stemma hyvin, pitää muistaa kaikkien stemmojen nyanssit ja tämän lisäksi pitäisi varsinaisen johtamisen olla selkeää ja tarkoituksen mukaista. Tähän kun vielä lisätään kuoropartituurin soittaminen pianolla sekä oma taiteellinen visio kuorosävellyksestä on keitoksessa jo aika monta ainesta.
Vaikka opintoni valmistivat minua hyvin tulevaan, alkoi kuoron johtamisen todellinen korkeakoulu silloin, kun otin vastaan Laulu-Jaakkojen taiteellisen johtajuuden. Vanha sanonta: ”Työ tekijäänsä opettaa”, pitää tässäkin suhteessa paikkaansa. Olen huomannut, että kaikki tekninen osaaminen on tuiki tarpeellista kuoroa johdettaessa, mutta lähes yhtä tärkeää on se, miten pystyn saamaan kuoroon henkisesti hyvän latauksen musiikin toteuttamiseen. Tärkeä elementti onkin huumori ja nauru, jotka vapauttavat turhat jännitykset kehosta ja mielestä. Tärkeänä pidän myös sitä, että kuoron johtajalla tulee olla oma visio siitä, millaisen lopputuloksen hän haluaa kuorolta. Tämän vision pitäisi ohjata johtajaa harjoituttamaan kuoroa oikealla tavalla.
Johannes Ahlvik