Kuva: Anna-Leena Salokorpi. Pietarsaaren Laulu-Jaakkojen taiteellnen johtaja.
Anna-Leena Salokorpi toimi Pietarsaaren Laulu-Jaakkojen taiteellisena johtajana vuosina 1999 – 2006
Koulutus: musiikkiin ja liikuntaan erikoistunut luokanopettaja, musiikin aineenopettaja, FM, johtamisen ja opetushallinnon tutkinto, johtamisen erikoisammattitutkinto
- 1.8.1956 Nurmo
Harrastukset: matkailu, neulonta, tietotekniikka, ruoka ja puutarha
Työhistoria pääpiirteissään:
Musiikin ja liikunnan aineenopettaja, Petäjäveden yläaste ja lukio 2v
Musiikinopettaja, Vaajakosken lukio ja yläaste, 1v
Musiikkiluokanopettaja Pietarsaaren Ristikarin koulussa ja Länsinummen ala-aste n. 10 v
Musiikin lehtori Etelänummen ja Pursisalmen yläasteet ja Pietarsaaren lukio n. 15 v
Kansalaisopiston rehtori, Pirkkala-opisto 7 v
Musiikkiopiston johtaja, Pirkan opiston musiikkiopisto ja kansalaisopiston apulaisrehtori Pirkan opisto 5 v
Pietarsaaren Laulu-Jaakkojen taiteellinen johtaja v. 1998-2006
Esittelyni pohjautuu mieskuoron 60-vuotisjuhlajulkaisuun kirjoittamaani tekstiin.
Näin pienten lasten opettajasta tuli mieskuoroaatteen vahva kannattaja
80-luvun alussa tulin valituksi musiikkiluokanopettajaksi Pietarsaaren perusopetukseen. Vastentahtoinen muutto Jyväskylän sivistyksen kehdosta osoittautui vuosien mittaan antoisaksi. Pietarsaaressa oli tilaa ja tilaus suomenkielisen musiikinopetuksen kehittämiseen ja musiikkielämän tukemiseen. Olin päättänyt vakaasti jatkaa uraani tavallisena opettajana, kun sitten yllätyksekseni huomasin olevani ehdolla Pietarsaaren ylpeyden, Laulu-Jaakkojen, taiteelliseksi johtajaksi. Pitkien suostuttelujen ja harkinnan jälkeen otin tehtävän vastaan ja siitä alkoi ikimuistoinen opintie, jonka seurauksena minusta tuli mieskuoroaatteen ikuinen kannattaja.
Ensimmäiset hetket Ristikarin koulun juhlasalin näyttämöllä olivat unohtumattomia. Onneksi miehet kertoivat heti alkuun, ettei minun tarvitsisi tehdä muuta, kuin johtaa niin, kuin he lauloivat! Opinkin nopeasti seuraamaan heidän tulkintojaan, kunnes oma tyylini alkoi löytyä. Mieskuorolaiset osoittautuivat erittäin kunnianhimoisiksi ja taiteellisesti vaativiksi. He halusivat laulaa, oppia ja saavuttaa tuloksia: erään tenorin sanoja lainaten voin todeta, että ”puoli vuotta mieskuorossa tekee sohvaperunasta estraditaiteilijan”. Kaikki kappaleet harjoiteltiin ulkoa, jolloin johtajan ja kuoron vuorovaikutuksen ansiosta sointi parani huimasti. Sain tosissani harjoitella taitojani partituurin soittamisessa, johtamistekniikassa, sovittamisessa ja kuoromusiikin tuntemuksessa sekä vapaa-ajalla, että tositoimissa! Vuosien mittaan kehittelin erilaisia äänenmuodostustekniikoita, joilla sain laulajista irti haluamaani sointia ja vaikkapa kuulaan falsetin. Sound of Silence-imitaatiot olivat ikimuistoisia! Harjoittelun tueksi opettelin tekemään tietokoneella cd-levyjä, joiden avulla miehet opettelivat stemmojaan. Tutuiksi tulivat niin pastillipojat, kuin baritonitkin.
Oma taiteellinen kunnianhimoni ja kauneusihanteeni kohdistuvat laulullisuuteen, melodisuuteen ja tekstiin. Sain kokeilla rajojani myös sovittajana erilaisten kokoonpanojen tarpeisiin. Yhteistyö oli vilkasta suomalaisten mieskuorojen ja paikallisten kuorojen ja orkesterien kanssa. Musiikkiluokkien ja musiikin opettajana isot lapsikuorot ja orkesterit yhdisteltiin Länsinummen koulun upeassa salissa tai kirkossa muhkeaan mieskuorosointiin. Teemalliset kevätkonsertit sisälsivät aina jotain vanhaa, jotain uutta ja yllätyksellisiä jippoja. Puvut ja näyttämöllinen ilmaisu hiottiin teemoihin sopivaksi vaivaa säästämättä. Totuin nousemaan isojen kuorojen eteen Mieskuoroliiton tilaisuuksissa ja myös Pietarsaaren hienoimmissa juhlallisuuksissa. Kaupungin 350-vuotisjuhlassa pääsin johtamaan Ekku Peltomäen valoteoksen Finlandiaa ja laulua itse presidentille. Kvartettiesiintymiset reissuilla, kadun kulmilla, festivaaleilla tai oman perheeni juhlissa kuuluivat mieskuoron arkeen – vai pitäisikö sanoa juhlaan? Kun muut nukkuivat pyhäaamuisin, löysin itseni palelemasta sankarihaudalla tai antamassa ääniä vanhainkodilla.
Laulu-Jaakkojen erityispiirre on vahva huumorintaju, luovuus ja talkoohenki. Pojat käyttivät paljon vapaa-aikaansa yhteisiin varojenkeruuprojekteihin ja myös yhteisten juhlien järjestämiseen. Milloin keitettiin yhdessä soppaa, milloin keksittiin näytelmiä vappupirskeisiin! Äänityksiin käytettiin aikaa runsaasti ja vaativimman projektin tuloksena syntyi cd-levy teemalla ”Meristä kaunein”.
Matkailu on osa kuorotoimintaa. Sain olla mukana monilla kotimaan bussireissuilla, Bodön mieskuoron juhlakonsertissa ja unkarilaisilla viininkorjuujuhlilla Pécsissä. Urani Laulu-Jaakkojen johtajana huipentui 60-juhlavuoden Etelä-Amerikan kiertueeseen Argentiinaan ja Chileen, jonka jälkeen sain olla vielä turistin ominaisuudessa mukana kuororeissulla Italian Toscanassa.
Juhlavuoden 2016 konsertissa tapasimme jälleen johtamisen merkeissä, jatkaen konserttia pikkutunneille asti – mikään ei siis ole muuttunut.
Kiitos näistä vuosista. Laulu-Jaakot ovat läsnä elämässäni ikuisesti.
Anna-Leena Salokorpi