Kuva: Vuokko Korva (o.s. Heikkilä). Pietarsaaren Laulu-Jaakkojen taiteellinen johtaja.
Vuokko Heikkilä (nyk. Korva) toimi Pietarsaaren Laulu-Jaakkojen taiteellisena johtajana vuosina 2009 – 2013
Hyppy tuntemattomaan mieskuoromaailmaan
Laulukaudet 2008–2013 minulla oli ilo tehdä yhteistyötä mieskuoro Laulu-Jaakkojen kanssa. Ensimmäisellä kaudella toimin kuoron harjoittajana Annami Hylkilän toimiessa taiteellisena johtajana, ja seuraavat neljä vuotta olin itse puikoissa. Jaakot olivat ensimmäinen aikuisten kuoro, jonka taiteellisena johtajana toimin. Yhteinen matkamme oli antoisa, inspiroiva ja opettavainen: todellinen kurkistus mieskuoro-ohjelmistoon, vankat perinteet omaavan instituutin toimintaan, systemaattiseen kuoron harjoittamistyöhön ja produktioiden kokonaisvaltaiseen suunnitteluun. Mutta tärkeintä itselleni oli päästä johtajan näkökulmasta näkemään, kuinka suuri energian ja ilon lähde kuoroharrastus voi olla jokaiselle eri lähtökohdista tulevalle jäsenelleen, todellinen ja aito yhteisöllinen voimavara, joka tulee toiminnassa huomioida ja jota tulee ruokkia.
Taaksepäin katsoessa huomaan kauttani viitoittaneen perinteisten ja arvokkaiden mieskuorolle kuluvien esiintymistilaisuuksien lisäksi into haastaa kuoroa pois tutuista ja turvallisista konserttikäytännöistä. Kauden kevätkonsertteja toteutettaessa tärkeää olivat niin yhteistyötahot kuin toteuttamistapa, joka sisälsi usein myös laulun lisäksi draamallisia elementtejä. Tämä vaati kuorolaiselta kokonaisvaltaisempaa heittäytymistä ja toivottavasti myös antoi syvällisemmän ja elämyksellisemmän kokemuksen esitykseen johtaneesta prosessista. Hatunnosto tässä kohtaa Jaakkojen taiteelliselle-tiimille ja hallitukselle, jotka etsivät ennakkoluulottomasti kanssani uusia ulottuvuuksia kuoron toimintaan.
Ensimmäisellä kaudella 2009–2010 kevätkonserttia lähdettiin rakentamaan yhdessä Kansantanssi- ja musiikkiryhmä Ottosten kanssa, joiden riveissä myös itse toimin muusikkona. Koreografi ja tanssinohjaaja Miia Timonen vieraili harjoituksissamme välittämässä liikunnan ja tanssin sanomaa ja suunnittelemassa kanssamme konsertin lavaliikkumisia, kuorotellinkejä kun ei käytettäisi vaan näyttämä otettaisiin haltuun niin yhdessä kuin erikseen tanssijoiden ja muusikoiden kanssa. Lennä lintu, lennä -konsertissa smokkipukuiset herrasmiehet ja tanssijat loivat yhteisiä tuokiokuvia herkistä tunnelmista aina vauhdikkaaseen polskaan. Konsertit toteutettiin Runeberg-salissa ja Kaustinen salissa. Konsertista jäi elämään ”katkokävely”.
Kaudella 2010–2011 kevätkonsertti toteutettiin omin voimin. Uskaliaasti teemaksi otettiin Pienen, syntisen laulun inspiroimana Pieni, syntinen ilta. Kuten edellisenäkin keväänä ensimmäinen puoliaika toteutettiin perinteisessä konsertti muodossa. Väliajalla lauletut juomalaulut johdattivat toisen puoliajan baaritunnelmaan, jonka äänikuvaa täydensivät kontrabasson ja pianon viitoittamat sävelet. Tuija Hanhikosken dramatisoima, toisen puoliajan näyttämöllinen kokonaisuus sijoittui hämyiseen baariin, johon miehet saapuivat ihastelemaan Pirun kaunista naista, rellestämään Tupakan, viinan ja villien naisten kera ja pohtimaan mm. Kuka on tuo mies sekä haikailemaan mennyttä Lilja, ruusu kirsikkapuun tahtiin. Läsnä olleet tietävät, kuinka ilta päättyi.
Kaudella 2011–2012 katse luotiin kohti veljeskuoro Lauluveikkoja ja marssittiin kahakoimaan niin Kokkolan kuin Pietarsaarenkin kotitantereille. Kuorolaisten draamatyöpajan pohjalta ohjaaja Aku-Petteri Pahkamäki yhdessä taiteellisen-tiimin sekä Veikkojen johtaja Mari Sillanpään ja allekirjoittaneen kanssa, käsikirjoitti ja ohjasi Kuorokahakan, jossa päästiin heittämään herjaa puolin jos toisin musiikin ja ilmaisun keinoin. Helposti irtosi kuorolaisilta esimerkiksi vanhaan kansanlaulun melodiaan keksityt pilkkalaulun sanat vastapuolesta, hauskaa oli ja yhteistyö kuorojen kesken sai hyvän pohjan. Kahakoinnin jälkeen lähdettiin Irlannin vehreällä saarelle kisaamaan Mayo Choral Festivaalille. Tapahtuma järjestettiin tuolloin ensimmäisen kerran, mikä näkyi järjestelyissä kovastikin. Onneksi reissulla oli myös mahdollisuus viettää aikaa turistina ja tutustua yhdessä niin viskin tislaamiseen kuin Guinnesin panimoon, joissa myös musisointi oli huomattavasti rennompaa kuin itse kilpailussa. Saimmepa oppaalta selvityksen myös ihmettelemäämme organisoinnin tasoon irlantilaisten Kelttijuurista ja siihen liittyvästä välimerellisestä ajankäsityksestä ja järjestelmällisyydestä tai sen puutteesta.
2012-2013 Kaudella kevät jakautui kahtaalle: Veikkojen kanssa sukellettiin perinteisen, keväisen mieskuoromusiikin pariin jalkautuen sen kera molemmissa kaupungeissa ulos konserttisaleista; massiivinen kuuden konsertin uusi aluevaltaus toteutettiin puolestaan Lapsikuoro Sävelsäkin kanssa Koko perheen konsertti Unimaailmassa myötä. Näyttämöllä vierailivat myös Lapsikuoro Dorádus ja KNK juniorikuoro. Mieskuoro- ja lastenmusiikki sulautuivat yhdeksi hauskaksi kokonaisuudeksi, jossa raavaat miehet heittäytyivät yhdessä lasten ja muusikoiden kanssa seikkailemaan näyttämöllä niin ritareina, kuninkaina, poliiseina kuin kasvissyöjinäkin. Kuorojen yhteisiä ilmaisutyöpajoja ohjasi Sini Paasila. Produktion valmistelusta mieleeni on jäänyt hienoinen ennakkoepäilys siitä, voivatko aikuiset miehet nyt tällaiseen hassutteluun ryhtyä ja, onko tämä kunnollinen konsertti, jos se on suunnattu lapsille. Itse työskentelystä muistuvat mieleen ne lukemattomat riemastuttavat hetket sukupolvien välisen yhteisen tavoitteellisen touhuamisen luomasta ilosta, joka loisti niin lasten kuin aikuistenkin kasvoilla; harjoittelun vaivattomuus lasten spontaaniuden rohkaistessa aikuisia myös unohtamaan oman pidättyväisyytensä sekä aikuisten tuoma turvallinen työskentely-ympäristö, joka loi luonnostaan lasten toiminnalle raamit. Kokkolassa ja Pietarsaaressa molemmissa konsertti esitettiin kaksi kertaa päiväkodeille sekä yhteensä kolme kertaa avoimesti yleisölle ja näin saavutettiin lähes kahdentuhannen kuulijan raja.
Taiteellisen johtajuuteni aikana toteutettiin myös kolmena vuonna joulukonsertit, joista ensimmäinen Jaakkojen ja Kotoa Boysin voimin Pietarsaaressa 2009, välivuoden jälkeen 2011 Pietarsaaressa ja Evijärvellä omien solistien ja Jaakkojen voimin sekä 2012 Pietarsaaressa ja Kaustisella yhdessä kansanmusiikkiyhtye Häävin kanssa. Jokaiseen kauteen liittyi myös useita pienempiä esiintymistilaisuuksia kuten Seniorikonsertteja ja esiintymisiä seurakunnan tilaisuuksissa. Kausien aikana uutta ohjelmistoa opiskeltiin keskimäärin noin 1/3 ja vanhaa lämmiteltiin loput, uusia sovituksia ja/tai sävellyksiä tilattiin myös kausittain. Vaikka kuorotoiminnan pohja luodaan arkena viikkoharjoituksissa stemmattaen, korvaa ja ääntä harjoittaen ja yhteisiä kahvitaukoserenadeja Jaakottarille esittäen, niin keskityin nyt tekstissäni siihen ohessa tapahtuneeseen muun ollessa itsestään selvyys varmasti kaikille kuorotoimintaan tutustuneille.
Jäin pois kuoron johtajan paikalta jäädessäni äitiyslomalle 2013 syksyllä. Uudet haasteet ovat kutsuneet minua niin kotona kuin työelämässä, mutta Jaakkojen kanssa vietetyt kaudet ovat piirtyneet vahvasti muistoihini. Tällä hetkellä kuoropuolella saan tehdä työtä nais- ja lapsikuoron kanssa, lisäksi ohjaan musiikkileikkikoulua ja kansanmusiikkiyhtyeitä, tuotan produktioita ja tapahtumia eri tahoille, teen hieman myös opiskelemaani laulunopettajan ammattia, sekä toimin muusikkona niin viululla kuin laulajanakin omissa yhtyeissä ja tilapäisissä kokoonpanoissa. Työkenttäni on lavea ja pirstaleinen, mutta samalla se antaa myös laajan perspektiivin paikalliseen kulttuurielämään.
Haluan toivottaa Jaakoille oikein hyvää jatkoa! Toivon, että kuoron toiminta pysyy jatkossakin avoimena uuden kokeilemiselle ja yhteistyölle, rikasta perinnettä kunnioittaen ja siitä uusiin ulottuvuuksiin ponnistaen!
T e r v e i s i n !
Kaustisella 18.9.2017
Vuokko Korva (o.s. Heikkilä)